Suomenhevosen geenejä talteen myös oreja ruunattaessa
Suomenhevosoriiden siemennestettä pakastetaan geenipankkiin oriasemilla. Toiminta kuuluu Suomen maa-, metsä- ja kalatalouden kansallisen geenivaraohjelman toimenpiteisiin turvata suomenhevosen perinnöllinen monimuotoisuus. Geenivaraohjelmaa koordinoi Luonnonvarakeskus.
Siemennestettä voidaan kerätä myös ruunauksen jälkeen lisäkiveksistä.
”Lisäkiveksiä käyttämällä pystymme keräämään enemmän oreja eli sellaisia yksilöitä, jotka normaalisti eivät tulisi keruisiin”, kertoo vanhempi tutkija Jaana Peippo NordGenistä. Hän on ollut kehittämässä siemennesteen keruumenetelmää yhdessä Luken tutkijoiden kanssa.
Siemennestettä useammasta oriista
Oriasemille voidaan ottaa vain valikoitu lukumäärä sellaisia oreja, jotka ovat tottuneet tuottamaan siemennestettä keinosiemennykseen eli osaavat hypätä pukille.
”Ruunauksen yhteydessä siemennestettä pystytään keräämään useammista oreista, mikä on populaation kannalta pitkässä juoksussa hyvä. Pakastettavia siemennesteannoksia lisäkivesmenetelmällä saadaan vähemmän, mutta toisaalta ruunattavia oreja on saatavilla enemmän kuin orisemille geenipankkipakastuksiin valittuja oreja”, Peippo kertoo geneettisen monimuotoisuuden säilyttämiseen tähtäävästä kehitystyöstä.
Ruunattavien geenit tärkeitä
Oriiden sperman talteenotolla on merkitystä, jottei suomenhevosen geneettinen perimä kutistu. Jaana Peippo uskoo vahvasti, että ruunattavien oriiden siemenneste-erät ovat tärkeä osa tulevaisuuden geenipankkia.
”Hukkaamme erittäin paljon geenimateriaalia koko ajan, koska niin harvat yksilöt lisääntyvät, ja ne muut, jotka eivät tule valituiksi jalostukseen, menetämme ikuisiksi ajoiksi.”
Suomenhevosoriiden geenipankissa, nestetyppisäiliössä, on tällä hetkellä siemenannoksia 12 oriilta. Tuohivirsulta (i. R.T. Sankari, ei. Eri-Luonnos) on eriä geenipankissa eniten – 116 annosta. Geenipankissa on säilössä siemenannoksia kaikkiaan kolmelta työhevoselta, kolmelta juoksijalta, neljältä ratsulta ja kahdelta pienhevoselta. NordGen on Pohjoismaiden yhteinen siemenpankki ja geenivarojen osaamiskeskus. Sen tehtävänä on varmistaa kotieläinten, kasvien ja metsäpuiden geenivarojen säilyttäminen ja niiden kestävä käyttö Pohjoismaissa. NordGenia rahoittaa Pohjoismaiden ministerineuvosto.
Peipolla pitkä ura takana
Jaana Peippo on töissä kotieläinsektorilla vanhempana tutkijana. Hän on tehnyt pitkän uran, 30 vuotta, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa ja Luonnonvarakeskuksessa. Peippo on keskittynyt tutkimuksissaan kotieläinten keinollisten lisääntymisteknologioiden kehitystyöhön.
”Minua on aina kiinnostanut keinollisten lisääntymisteknologioiden käyttö sekä jalostuksessa että säilytystyössä. Jatkan samantyyppistä työtä NordGenissa.”
Kaikin keinoin pääluku nousuun
Jaana Peippo luonnehtii suomenhevosta monipuoliseksi hevoseksi: Se taipuu moneksi.
”Yhden rodun sisällä on neljä erilaista linjaa eli kasvatustyöllä rodusta on saatu moniin käyttötarkoituksiin sopivia hevosia. Suomenhevonen on ollut tärkeä osa suomalaista kulttuuria ja historiaa niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina.”
”Nyt olisi käytettävä kaikki mahdolliset keinot, jotta saisimme suomenhevosen lukumäärän nousuun ja esimerkiksi kesäihottuman vähenemään.”
Viime vuonna syntyi 1 088 suomenhevosvarsaa. Yleisesti on pidetty tuhatta syntynyttä varsaa kriittisenä rajana, jotta kotimainen hevosrotumme säilyy elinvoimaisena.
Pieni populaatio on haavoittuvainen sisäisille ja ulkoisille uhkatekijöille. ”Eläinlukumäärä voi tipahtaa nopeasti esimerkiksi tautiepidemioiden tai yhteiskunnallisen taloustilanteen seurauksena.”
Työhevoselle uusia käyttötarkoituksia
Jaana Peippo näkee, että suomenhevonen kuuluu kansallismaisemaamme.
”Tarvitsemme eläviä hevosia elämään tässä ympäristössä. Vain niin hevoset sopeutuvat ympäristöönsä ja siten myös hevosiin liittyvä kulttuuri säilyy. Ei voida ajatella, että kaikki geenivarat säilytetään nestetypessä.”
Varsinkin maatilojen työn koneellistuminen on vaikuttanut suoraviivaisesti työhevosten lukumäärään. Traktori syrjäytti vahvan suomenhevosen.
”Miten säilytetään työhevonen, kun työhevoselta on tavallaan hävinnyt sen tehtävä. Työhevoselle pitäisi keksiä uusia käyttötarkoituksia.”
Jaana Peippo sanoo arvostavansa suomenhevosta.
”Ihanaa, että suomenhevonen taipuu niin moneksi. Suomenhevonen on monipuolinen kumppani myös kaikenlaisessa vapaa-ajanvietossa. Toivoisin, että ratsastuskouluissa olisi enemmän suomenhevosia. Näkisin mielelläni, että esimerkiksi Ypäjällä Hevosopisto olisi paikka, jossa panostettaisiin entistä enemmän juuri suomenhevosiin”, hän kertoo toiveistaan.
Haastattelu: Katja Kannisto
Tekstin koonti: Jukka Timonen
Kuvat: Taru Peltosaari
