Suomenhevonen on ainoa alkuperäinen Suomessa kehitetty hevosrotu. Se lukeutuu niin sanottuihin yleishevosrotuihin. Nykyaikainen suomenhevonen on jalostustyön tuloksena kehittynyt sellaiseksi, että se on tyypiltään kevyempi ja sopusuhtaisempi kuin monet muut alkuperäisrodut. Silti se on myös lihaksikas ja rakenteeltaan kestävä hevonen. Erityistä suomenhevosessa on, että se sopii moniin käyttötarkoituksiin – tämä ominaispiirre tekee siitä ainutlaatuisen rodun.
Suomenhevosta jalostetaan neljälle eri jalostussuunnalle: juoksija-, ratsu-, pien- ja työhevoseksi. Rodun ominaisuudet ja mukautuva luonne tekevät siitä hevosen, joka sopii useisiin hevosurheilun ja -harrastuksen lajeihin sekä hevosmatkailuun ja hyvinvointipalveluihin.
Suomenhevosia on noin 20 000, mikä on kolmasosa Suomen koko hevosmäärästä. Nykyään suomenhevosen määrällisesti merkittävin jalostussuunta on juoksija ja käyttömuoto raviurheilu. Suurin osa suomenhevosista on ravisukuisia ja juoksee kilpaa jossakin elämänsä vaiheessa. Suomenhevosen käyttö ratsuna lisääntyy koko ajan, ensisijaisesti ratsastuskäytössä on yli 5000 suomenhevosta. Työhevossuunnan kantakirjassa on noin 1000 hevosta ja työhevoskäytössä nykyään noin 500 suomenhevosta. Suomenpienhevonen on tyypeistä harvinaisin, kantakirjassa on vain noin 500 pienhevosta.
Neljän jalostussuunnan lisäksi suomenhevosen monipuolisuus voi ilmetä siten, että yksittäinen suomenhevosyksilö palvelee monissa rooleissa, vaikkapa ravihevosena ja ratsuna tai terapiahevosena ja työajossa – mitä vain ihminen sille opettaa ja siltä pyytää. Suomenhevosella voi olla monta uraa: moni ravuri on siirtynyt kilpauransa jälkeen esimerkiksi ratsuksi, hevosmatkailuun tai harrastehevoseksi.
Suomenhevonen on säilynyt terveenä ja hedelmällisenä rotuna. Siitä sanotaan, että se on eri tehtävissään varma ja erilaisiin olosuhteisiin sopeutuvainen. Se myös kestää kylmiä olosuhteita hyvin, sillä suomenhevosella on tiheämpi karvapeite ja paksumpi ihonalainen rasvakerros kuin lämminverisillä hevosilla.
Suomenhevosen alkuperäkantakirjaa pitää Suomen Hippos ry, joka on hevoskasvatuksen ja raviurheilun valtakunnallinen keskusjärjestö. Suomenhevosta on jalostettu puhtaana rotuna vuodesta 1907 lähtien, jolloin suomenhevosen yleinen, koko maan kattava kantakirja perustettiin ja suljettiin muilta kuin suomalaisen hevosen ominaispiirteitä omaavilta hevosilta.
Suomenhevosta koskevat jalostustavoitteet ja vaatimukset sekä niiden tarkoitus määritellään jalostusohjesäännössä. Jalostusohjesäännön mukaan tavoitteena on jalostaa rotumääritelmän mukaisia monipuolisia käyttöhevosia, jotka ovat suorituskykyisiä, helposti käsiteltäviä, hyväliikkeisiä, kestäviä ja terveitä. Rotumäärittelyn mukaan suomenhevonen on keskikokoinen, sopusuhtainen ja hyväryhtinen. Sillä on selvä sukupuolileima. Luonteeltaan suomenhevonen on yhteistyöhaluinen, yritteliäs, toimiva ja nöyrä.
Suurin osa suomenhevosista on väriltään rautiaita. Jouhien väri vaihtelee valkoisesta hyvin tummaan. Liinaharja eli vaaleat jouhet sekä pään ja jalkojen valkeat merkit ovat yleisiä. Rautiaan lisäksi suomenhevosen perusväreihin kuuluvat ruunikko ja musta, mutta niitä on vain pieni vähemmistö suomenhevosista. Perusvärien lisäksi rodussa esiintyy erikoisvärejä, joita ovat voikko, kimo, hopeavärit, päistärikkö sekä valkokirjavuus. Erikoisvärisiä suomenhevosia on nykyään muutamia kymmeniä.
Suomenhevostietoa Suomen Hippoksen verkkosivuilla
Suomenhevosen jalostusohjelma
Varsan rekisteröintitoimenpiteet
Näyttelysäännöt ja ohjeet, näyttelykalenteri ja ilmoittautumisohjeet
Hevosjalostusliitot palvelevat, kouluttavat ja neuvovat kaikkia hevosihmisiä
Juoksija
Suomenhevosjuoksija on jalostustavoitteen mukaisesti urheilullinen ja lihaksikas. Suomenhevosjuoksijalla on sopusuhtainen pää ja ylhäälle asettuva kaula. Sen runko on pyöreä ja sillä on vahva lanne ja takaosa. Suomenhevosjuoksijan liikkeet ovat rytmikkäät ja säännölliset. Luonteeltaan se on voitontahtoinen.
Ratsu
Suomenhevosratsu on jalostustavoitteen mukaisesti urheilullinen ja suorituskykyinen. Sillä on sopusuhtainen pää ja ylhäälle asettuva kaula, jossa on pitkä niska, hyvä ylälinja sekä vahva lanne ja takaosa. Suomenhevosratsun askellajit ovat tahdikkaat, joustavat ja matkaa voittavat. Hevosella on ratsain kyky lyhentää ja pidentää askelta kaikissa askellajeissa. Esteillä hevosella on hyvä kapasiteetti ja hyppytekniikka ja se on rohkea, mutta varovainen. Suomenhevosratsulla on luontainen kyky kantaa itsensä hyvässä tasapainossa ja luonteeltaan se on eteenpäinpyrkivä.
Työhevonen
Jalostustavoitteen mukaisesti työhevonen on vahvarakenteinen. Se on pitkä- ja syvärunkoinen, sillä on pysty lapa ja hyvä längensija. Työhevonen on leveä ryntäältä ja lautaselta ja sillä on vahva lanne ja takaosa. Työhevosen liikkeet ovat säännölliset ja matkaa voittavat. Luonteeltaan työhevonen on sitkeä.
Pienhevonen
Suomenpienhevonen on jalostustavoitteen mukaisesti pieni kaikilta osiltaan. Pienhevosen säkä- ja lautaskorkeus on 148 cm tai vähemmän. Sillä on ilmeikäs pää, ylhäälle asettuva kaula ja pitkä niska, hyvä ylälinja sekä vahva lanne ja takaosa. Pienhevosen askellajit ovat joustavat ja matkaa voittavat. Hevosella on ratsain ja ajaen kyky lyhentää ja pidentää askelta eri askellajeissa. Hevosella on luontainen kyky kantaa itsensä hyvässä tasapainossa. Se on monikäyttöinen ja suorituskykyinen. Luonteeltaan se on eteenpäinpyrkivä ja palvelualtis.
Suomenhevosen käyttömuodot
Suomenhevosen monipuoliset ominaisuudet ja ainutlaatuinen luonne sopivat hevosurheilun ja -harrastuksen moniin eri lajeihin. Myös hyvinvointipalveluissa suomenhevosta käytetään paljon. Hevosalan yritystoiminnassa suomenhevonen on kilpailuvaltti ja vetovoimatekijä ainoana alkuperäisenä suomalaisena hevosrotuna.
Raviurheilu
Suomenhevosia kilpailee raviurheilussa noin 3000 vuosittain. Raviurheilu on Suomessa suosittu ja seurattu urheilulaji, johon suomenhevonen tuo oman kansallisen ja persoonallisen vivahteensa. Raviurheilu on Suomessa vanhaa perua, ensimmäiset ravikilpailut ajettiin vuonna 1817 Turussa Aurajoen jäällä. Tänä päivänä suomenhevonen on maailman nopeimpia kylmäverisiä ravureita. Jo useat suomenhevosravurit ovat ns. superjuoksijoita eli alittaneet 1.20-kilometriajan.
Suomenhevosravurien suurkilpailuja ovat muun muassa Kriterium 4-vuotiaille suomenhevosille, Derby 5-vuotiaille, Pikkupelimanni, Oulu Express, Villimiehen tammakilpa, Suur-Hollola-ajo sekä kuninkuus- ja kuningatarkilpailut.
Tunnetuin ja menestynein suomenhevosravuri on viisinkertainen ravikuningas ja Pohjoismaiden mestari ori Viesker. Ori on suomenhevosten ensimmäinen euromiljonääri ja ensimmäinen superjuoksija.
Monté eli raviratsastus
Monté on raviurheilua ratsastaen: kärryjen sijasta ohjastaja istuu hevosen selässä, ja lähdöissä noudatetaan samoja kilpailusääntöjä kuin kärrylähdöissä. Monté kasvattaa suosiotaan myös suomenhevosraviurheilijoiden keskuudessa. Suomenhevosille järjestetään vuosittain montén suomenmestaruuskilpailu kuninkuusravien yhteydessä.
Ratsastus
Suomenhevonen on ryhdikäs ratsu, joka soveltuu mainiosti moniin ratsastuksen eri lajeihin. Suomenhevosen ratsukäytön taustalla on pitkä historia armeijan sotaratsuna, joka ulottuu 1600-luvulta toiseen maailmansotaan asti. Suomenhevonen soveltuu hyvin este-, koulu- ja kenttäratsastukseen sekä valjakkoajoon ja matkaratsastukseen, joissa se on menestynyt jo kansainvälisellä tasolla. Myös lännenratsastuksessa nähdään suomenhevosia. Ratsastuksen eri lajeista löytyy tietoa Ratsastajainliiton sivuilta.
Suomenratsujen tärkeimpiä kilpailuja ovat suomenmestaruudet koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa sekä valjakkoajossa. Suurin suomenratsutapahtuma on Suomenratsujen Kuninkaalliset.
Suomenratsujen parhaimmistoa edustaa jalostusori Kelmi, joka teki upean uran kouluratsastuksen vaativalla tasolla ja on isänä lukuisille menestyneille suomenratsuille. Kelmi oli mm. suomenhevosten kouluratsastuksen seitsenkertainen suomenmestari.
Työkäyttö
Suomenhevosia on työkäytössä nykyään noin 500. Työhevosta käytetään tänä päivänä erikoismetsänhoidossa esimerkiksi puistoissa, taimikoissa, harvennusmetsissä ja luonnonsuojelualueilla. Hevosmetsureita on nykyään kolmisenkymmentä. Työhevosella on käyttöä myös virkistyspalveluissa ja hevosmatkailussa.
Suomenhevonen on maailman parhaita työhevosia kokoonsa nähden. Erinomaisen vetotekniikkansa ansiosta se pystyy vetämään jopa 200 % omaan painoonsa nähden. Hyvä luonne ja toimivuus ovat myös suomentyöhevosen ominaispiirteitä.
Työhevosperinteiden säilyttäminen ja siirtäminen seuraaville sukupolville on tärkeää, jotta arvokkaat hevosmiestaidot ja suomenhevosen monipuolinen geeniperimä säilyvät.
Työhevosten suurin vuosittain tapahtuma on työmestaruuskilpailut. Myös hevoskynnön SM-kisat ovat tärkeä näytön paikka.
Hevosmatkailu
Suomalaisessa hevosmatkailussa suomenhevonen on vetovoimatekijä ja vahvuus. Hevosmatkailua ovat matkailuaktiviteetit, joissa hevosella on oleellinen osa. Aktiviteetteja voivat olla esimerkiksi maasto- ja vaellusratsastus, reki- tai kärryajelu, ratsastuslomat, hiihtoratsastus, hevosteatteri ja muut hevoselämykset. Suomessa on useita hevosmatkailuyrityksiä, joiden toiminta perustuu suomenhevosen käyttöön.
Terapiahevonen
Suomenhevonen soveltuu erinomaisesti terapiahevoseksi paitsi kokonsa myös luonteensa puolesta: Se on tarvittaessa sekä herkkä että riittävän temperamenttinen, se jaksaa keskittyä vaativissakin tilanteissa ja toimia kuuliaisesti. Suomenhevonen kykenee kohtaamaan terapiatyössä hyvin erilaisia asiakkaita ja asettumaan heidän tunnetilaansa. Myös liikkeidensä puolesta monet suomenhevoset soveltuvat hyvin terapiakäyttöön.
Tietoa ratsastusterapiasta löydät Suomen Ratsastusterapeutit ry:n sivuilta
Suomenhevonen opetushevosena
Rauhallinen, kärsivällinen ja nöyrä suomenhevonen, joka ei vähästä hätkähdä, soveltuu erinomaisesti opetushevoseksi ratsastuskouluihin. Kokonsa puolesta se sopii hyvin aikuisratsastajille, ja alle 148 cm korkeat suomenpienhevoset sopivat hyvin lapsille ja nuorille. Tasaisten liikkeidensä ja luonteensa ansiosta se on monille avain hevosharrastuksen turvalliseen aloittamiseen.
Maastotaito
Suomenhevosen monipuoliseen käyttöön ja hevosmiestaitojen kehittämiseen kannustavat maastotaitoajo ja -ratsastus. Lajissa harjoitetaan hevosen levollisuutta ja yhteistyökykyä sekä ohjastajan/ratsastajan rauhallisuutta ja apujen käyttöä erilaisissa tilanteissa, jotka voivat tulla arkielämässäkin vastaan. Näitä ovat esimerkiksi kulkeminen kapealla väylällä, kulkeminen pusikon läpi, kulkeminen epätasaisella alustalla, ojan ylitys, erilaisten ajoneuvojen kohtaaminen, reitillä pysähtyminen ja maltillinen odottaminen, selästä alastulo ja selkään nousu reitillä, kahlaaminen, postilaatikon tai roskiksen avaaminen ratsailta, turvallinen maantien ylittäminen ja jokin ensiaputehtävä.
Maastotaitojaan hevosen kanssa voi mitellä kilpailuissa, joita järjestävät seurat ja tallit, joilla on kilpailun järjestämiseen kattava vakuutus. Järjestämisessä on suositeltavaa tehdä yhteistyötä paikkakuntien ratsastusseurojen ja hevosystäväinseurojen kanssa. Kilpailuista muodostuu ns. moniottelu, kun maastotaitokilpailuissa sama suomenhevonen osallistuu ratsastus- ja ajoluokkaan.
Laji on Suomen Ratsastajainliitto ry:n epävirallinen kilpailulaji.
Suuret suomenhevostapahtumat
Kuninkuusravit
Suomenhevosen ja samalla koko suomalaisen raviurheilun suurin ja tärkein kilpailu on kuninkuusravit, joka järjestetään heinä-elokuun vaihteessa vuosittain eri paikkakunnalla. Ensimmäiset kuninkuusravit kilpailtiin vuonna 1924 Lahdessa, ja sen jälkeen perinne on ollut katkeamaton pulavuosia 1934–1937 ja muutamia sotavuosia lukuun ottamatta. Kuninkuusraveista on viime vuosikymmeninä tullut yksi mittavimmista kesätapahtumista Suomessa yli 50 000 hengen yleisöllään. Nykyään kuninkuusravit on suuri festivaali ja yleisöjuhla, joka kokoaa yhteen hevosväen ja kiinnostaa myös uutta yleisöä.
Kuninkuus- ja kuningatarkilpailuissa kilpailevat oriit ja tammat omissa sarjoissaan. Kilpailu koostuu kolmesta eri osamatkasta, 2100 m, 1609 m ja 3100 m, jotka juostaan kahden päivän aikana. Vuosikymmenten aikana kilpailun säännöt ovat muuttuneet useaan kertaan ja kilpailumatkatkin ovat vaihtuneet, mutta kilpailun vetovoima sekä merkitys suomenhevosrodulle ja -väelle ovat säilyneet läpi vuosikymmenten. Kokonaisajaltaan paras ori seppelöidään ravikuninkaaksi ja paras tamma ravikuningattareksi.
Vuodesta 1948 lähtien tammat ovat juosseet omassa sarjassaan, sitä ennen oriit ja tammat kilpailivat keskenään. Vuosina 1930–1933 tamma Tomu voitti peräti neljä kertaa peräkkäin ravikuninkuuden kovia oriita vastaan. Vuonna 1956 tamma Suhina juoksi niin kovan kokonaisajan, että se oli oriitakin parempi ja kruunattiin sekä ravikuningattareksi että -kuninkaaksi. Sen jälkeen sääntöihin tuli taas muutos: tamma voi voittaa vain kuningatartittelin, ei kuninkuutta.
Kuninkuus- ja kuningatarkilpailu ovat yksi maailman vaativimmista ravikilpailuista. Se, että hevonen juoksee kahden päivän aikana kilpaa yhteensä 6809 metriä, edellyttää kestävyyttä ja nopeutta sekä pitkäjänteistä, huolellista valmentautumista. Kuninkuus- ja kuningatarkilpailu on suomalaisen hevoskasvatuksen ja ravivalmennuksen kruununjalokivi ja taidonnäyte.
Ravikuninkaat ovat yleensä olleet myös suosittuja siitosoriita. Vuodesta 1946 lähtien kilpailu rajattiin vain kantakirjatuille hevosille, ja sen merkitys suomenhevosjuoksijoiden parhaimmiston näytönpaikkana on suuri myös hevoskasvatuksen kannalta. Ruunia ei ole koskaan otettu kuninkuuskilpailuun mukaan.
Legendaarisia ravikuninkaita ovat viisinkertaiset kuninkaat Vieteri, Vekseli ja Viesker sekä neljä kertaa seppelöidyt Ero-Lohko ja Patrik. Tammojen puolella Valomerkki kruunattiin kuningattareksi peräti neljä kertaa, kolminkertaisia kuningattaria ovat muun muassa Suhina, Helätin, V.H. Suvitar, I.P. Vipotiina ja Saaga S.
https://www.kuninkuusravit.fi/
https://www.hippos.fi/raviurheilu/ravitahdet/kuninkuusravit/
https://www.hippos.fi/raviurheilu/ravitahdet/kuninkuusravit/ravikuninkaat/
https://www.hippos.fi/raviurheilu/ravitahdet/kuninkuusravit/ravikuningattaret/
Suomenratsujen Kuninkaalliset
Suomenhevosten ratsutapahtumien ykkönen on Suomenratsujen Kuninkaalliset, joka järjestetään syyskuun alkupuolella Ypäjän Hevosopistolla. Ohjelmassa on monipuolisesti eri lajeja: este- ja kouluratsastusta, valjakkoajoa ja 3–5-vuotiaiden hevosten laatuarvostelun finaali. 6-vuotiaiden kasvattajakilpailut este- ja kouluratsastuksessa ovat viikonlopun tärkeimpiä kilpailuja ja suomenratsujen ainoat ennakkomaksulliset kilpailut. Hienon hieno orikavalkadi tuo yleisön nähtäväksi jalostusoriita jälkeläisineen. Kilpailuluokat ovat avoimia vain suomenhevosille.
Suomenratsujen Kuninkaalliset järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2002. Sen jälkeen tapahtuma on kasvattanut suosiotaan tasaisesti sekä kilpailijoiden että yleisön keskuudessa. Viime vuosina osallistuneita hevosia on ollut jo yli 500, ja yleisömäärä nousee useisiin tuhansiin. Tunnelmaltaan ainutlaatuisista Kuninkaallisista on muodostunut yksi suomenhevosväen vuoden ehdottomista kohokohdista.
Suomenhevosratsujen kasvatukselle Kuninkaalliset on vuoden absoluuttinen päätapahtuma. Tapahtumalla on ollut vuosien varrella valtava merkitys suomenratsujen kasvatukselle, kehittymiselle ja suosiolle.
https://www.suomenratsut.fi/kilpailut/suuret-suomenhevostapahtumat/
https://www.hevosopisto.fi/tapahtumat/suomenratsujen-kuninkaalliset/srk-taustoja-ja-tarinoita/
Suomenhevosten valtakunnallinen työmestaruuskilpailu
Työmestaruuskilpailu kokoaa maan parhaat työhevoset kilpailemaan vuosittain SM-tittelistä. Kilpailu järjestetään joka vuosi eri paikkakunnalla. Vuodesta 2021 lähtien kilpailuun saavat osallistua kaikki yli 4-vuotiaat puhdasrotuiset suomenhevoset, aiemmin kilpailu oli rajattu vain kantakirjatuille hevosille.
Kilpailu koostuu kolmesta osakokeesta: 1000 metrin juoksukoe, 500 metrin käyntikoe 500 kg:n kuormalla ja vetokoe, jossa rekeä vedetään hiekka-alustalla. Nämä osakokeet tuovat hyvin esiin sen, mitä työhevoselta vaaditaan: hyvää vetokykyä ja ripeyttä. Parhaan yhteispistemäärän saavuttanut hevonen voittaa suomenmestaruustittelin ja saa rahapalkinnon.
Veto-osuudessa hevoset vetävät rekeä kerrallaan 20 metriä eli kaksi porrasta (10 metrin matkaa kutsutaan portaaksi). Reen alkupaino on 400–600 kg riippuen kitkasta. Joka portaan jälkeen on minuutin tauko ja painoa lisätään 50 kg. Vedettyjen portaiden määrän lisäksi pisteitä annetaan myös vetotyylistä, joten veto-osuus on kilpailun ratkaisevin osa. Veto-osuutta valvoo aina eläinlääkäri, ja se päättyy hevosen pysähtyessä portaalla neljännen kerran.
Työmestaruuskilpailun tarkoituksena on edistää hevoskulttuuria, perinteisiä hevosmiestaitoja, suomenhevosen monikäyttöisyyttä ja rodun geneettistä vaihtelua. Työmestaruuskilpailu on mainio osoitus siitä, miten perinteet elävät nykypäivässäkin.
Lisää tietoa työmestaruuskilpailusta, säännöt ja kunniataulukko
https://www.suomentyohevosseura.fi/ajankohtaista/
Kirjallisuutta suomenhevosesta
Aaltonen, Ulla-Maija (toim.): Kiitos Suomen hevoselle. Art House, Helsinki 1991.
Erola, Juha, Saranpää. Kyösti, Piminäinen. Kirsti & Laine, Päivi: Presidenttien hevoset Ypäjällä. Suomen Hevosurheilumuseo, 2012.
Fabritius, Ludvig: Kalender för finsk trafsport 1886–1887. Aktie-Bolaget Hämäläinens tryckeri, 1887.
Fabritius, Ludvig: Ravikilpailujen tarkotuksesta sekä suomalaisen juoksijahevosen harjoittamisesta. Kirjapaino Polytypos, 1914.
Fabritius, Ludvig: Juoksijaori Kirppu jälkeläisineen. Uuden Auran kirjapaino, 1927.
Haavikko, Ritva: Hevonen taiteessa, runoudessa, historiassa. WSOY, Helsinki 2003.
Kaikkien aikojen Kuninkuusravit. Suomen Hevosurheilulehti Oy, Jyväskylä 2006.
Hemmann, Karin (toim.): Suomenhevosen maa. Suomen Hevosurheilulehti Oy, 2022.
Johansson, Roger: Kirppu – tarinaa suurempi hevonen. Suomen Hevosurheilulehti Oy, 2023.
Kalske, Marja: Työhevosten nimet. Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa 2006.
Karppinen, Sanna & Ketelimäki, Marianne: Kansallisaarteemme suomenhevonen. Kirjakaari, Saarijärvi 2014.
Kilkki, Pertti & Pohjanpää, Heikki: Suomen ratsuväen historia II. Uudenmaan Rakuunarykmentin Säätiö, Helsinki 1991.
Mahlamäki, Matti: Pellolta paanalle ja pussihousumiehistä patiinipoikiin. Hevostaloudesta talouden hevoseen. Hevosen ja pelaamisen tarina Hippos-Suomessa. Suomen Hippos ry, Helsinki 2003.
Ojala, Ilmari: Suomenhevonen. Kirjassa: Tammen suuri hevoskirja. Tammi, Bern ja Helsinki 1996.
Ojala, Ilmari (toim.): Suomenhevonen Suomen puolesta 1939–1945. Karisto, Hämeenlinna 1997 (2. painos 2007).
Partanen, Kaarlo: Suomalaisen ravihevosen valmennuksesta. Kokkola 1951.
Pesonen, Hannu, Hankimo, Olavi, Pystynen, Venla & Pesonen, Riikka: Liinaharja – Suomenhevosen taival. Otava, 2007.
Piispa-Helisten, Terhi (toim.): 110 kertomusta suomenhevosesta. Equito Ky, 2017.
Piispa-Helisten, Terhi (toim.): 110 kertomusta suomenhevosesta – Osa II. Equito Ky, 2018.
Puoli vuosisataa kuninkuusraveja. Suomen Hippos ja Hevosurheilu, Helsinki 1981.
Rislakki, Veikko (toim.): Hevosten sotasavotta. Suomen Hippos ry, Porvoo 1977.
Saastamoinen, Markku (toim.): Suomenhevonen – Tietokirja. Suomen Hippos ry, Jyväskylä 2007.
Savikko, Sari (toim.): Suomenhevonen – Arjen sankari. Amanita, Somero 2014.
Savikko, Sari: Suomenhevonen – Isänmaata rakentamassa ja puolustamassa. Amanita 2017.
Talaskivi, Soini: Suomalainen hevoskirja. Toinen, tarkistettu painos. Otava, Helsinki 1990.
Vasara, Erkki: Suomen ratsastusurheilun historia. Suomen Ratsastajainliitto, Helsinki 1987.