Saaralle suomenhevosen sielunelämä on lähellä sydäntä
Saara Mäkinen on kasvattanut 29 suomenhevosta vuodesta 2017 lähtien.
Saara on myös valmentanut ja ohjastanut menestyksekkäästi: Hänen kirkkain juoksijatähtensä on 12-vuotias Varsova-tamma (i. Cameron, e. Vita Nova, ei. K.K. Kössi), jolle startteja on kertynyt Saaran ohjaksissa 72 (19-6-7), voittosumma on kivunnut jo 56 460 euroon ja ennätyskin valiojuoksijan aikaan 23,3aly.
”Olen tykännyt aina suomenhevosista, vaikka alkuun minulla olikin lähinnä lämminverisiä. Niiden kanssa oli kyllä aika helppoa näin jälkikäteen mietittynä”, Saara tunnustaa.
Hänen äidillään oli suomenhevostamma, kun Saara oli vielä lapsi, ja hän teetti sillä yhden varsankin.
”Ne eivät olleet mitään koko maailman mukavimpia suomenhevosia, ja ehkä siksi hommasinkin ensimmäiseksi hevosekseni lämminverioriin ollessani 14-vuotias ja jäin sille tielle, kunnes 12 vuotta sitten Varsovan ostaminen muutti suunnan. Oli minulla pari suomenhevosta ollut sitä ennenkin, mutta siinä kohtaa vaihduin enemmän suomenhevosihmiseksi”, Saara valottaa hevoshistoriaansa.
Enemmän persoonaa
Saaralle suomenhevonen on todella tärkeä eläin.
”Niissä on enemmän persoonaa kuin lämminverisissä, ja jotenkin niiden sielunelämä on lähellä sydäntäni.”
Esimerkiksi Varsova on sellainen, että se näyttää jokaisen tunteensa. Hierottaessa se koko ajan joko näyttää että tykkää ja haukottelee ja maiskuttelee, tai sitten se irvistelee ja potkii, muttei oikein mitään siltä väliltä, tai ei ainakaan vain ole vaan aina joku ilme päällä.
Suomenhevonen on Saaran mielestä selvästi hankalampi ”laitos” kuin lämminverinen – sen ravin hyväksi saaminen on jo yksi saavutus.
”Kyllähän treenata kuka vaan osaisi, kun olisi säädöt luonnostaan kohdillaan ja ravi sulavaa. Kasvatusmielessäkin suomenhevonen on tavallaan hankalampi kuin lämminverinen, sillä sen tiinehtyminen ei keskimäärin ole ihan yhtä helppoa. Toisaalta suomenhevonen on halvempipitoinen, koska se käyttää rehun hyvin eikä orien maksut ole koskaan kalliita. Oikein hyvää suomenhevostammaa on hankalampi ostaa, kun hyviä lämminveritammoja tarjotaan jatkuvasti puoli-ilmaiseksi.”
Suku + yksilön ominaisuudet
Orivalintaan vaikuttaa Saaralla moni asia ja hän haluaa miettiä vaihtoehtoja tarkkaan.
”Ensinnäkin suku, mutta ei liikaa. Orivaihtoehtojen toiminen emälinjalla ja emänisänä vaikuttavat olennaisesti valintaan, mutta minusta valintaa ei voi pelkästään niiden perusteella tehdä. Yksilön ominaisuudet, esimerkiksi pätkänopeus, voitontahto, vahvuus ja kropan malli ratkaisevat minulle suomenhevosissa aika paljon, samoin liikkeet.”
Myös luonne vaikuttaa – kovin kuumalle tai muuten hankalaluonteiselle tammalle katsoo mielellään tosi hyväluonteisen toimivan oriin.
”Pahat rakennevirheet toki olisi parasta minimoida jo tamman kohdalla, mutta jos jotain korjattavaa on, niin oriin puolella niitä on syytä tietenkin välttää. Perinnölliset sairaudet tai vaivat, esimerkiksi irtopalat tai kaviorustoluutuma ovat sellaisia, että jos tammalla on näihin alttius, niin ehdottomasti niitä riskejä ei pidä oriin puolelta ottaa.”
”Mäyräkoirasta” sporttisempi
Jos tamma on kovin matalajalkainen pitkärunkoinen mäyräkoira, niin on selvää, että sillä haetaan sporttisempaa mallia ja pitkäjalkaisuutta, vaikka toisaalta suomenhevonen on siitäkin ihana, että se saattaa olla vaikka ravikuningas samalla kun on mäyräkoira. Myös työhevosen näköinen tai suomenpienhevonen voi olla tosijuoksija, jos sen ravitekniikka on kunnossa, mutta enemmän toki pyritään nykyään saamaan niitä kevyitä sporttimalleja aikaiseksi. ”Itse tykkään, että suomenhevosen ei tarvitse olla iso.”
”Kesäihottumaisia tammoja en ota, mutta käsite on niin häilyvä, ettei ori automaattisesti mene hylkäykseen, jos sillä on kesäihottuma. Liikkeissä lähinnä katson, ettei mitään kamalan matalaliikkeistä tammaa astuta samanlaisilla liikkeillä varustetulla oriilla vaan mieluummin jotain Turon suvun etujalan liikettä haen sellaiselle. Mieluummin käytän jo jälkeläisnäyttöjä omaavia, mutta jos parhaan oloisella kandidaatilla ei vielä niitä ole, niin käytän mielellään myös nuoria potentiaalisia oriita.”
Sukusiitosaste ja kaupankäynti
Sukusiitosprosentti on aina parempi mitä alhaisemmaksi sen saa, mutta kaupallisia varsoja koettaessa tehdä harvoin pääsee aivan minimaalisiin lukemiin.
”Olisi kiva, kun ostajille kelpaisivat ravivarsat oudommistakin erisukuisista oriista. Luottaisivat kasvattajan näkemykseen orivalinnassa”, Saara toivoo.
Kaupallisuuden tavoittelu kuitenkin tekee sen, että ihan sillä ei aina uskalla astuttaa, jolla ehkä mieluiten haluaisi, kun varsat on saatava myytyäkin.
Varsat osaaviin käsiin
Varsojen kysynnässä on vaihtelua, välillä on tosi hiljaisia kausia ja sitten varsat menevätkin taas rytinällä kaupaksi.
”Hintoja en ole ihan maihin polkenut, koska koen emieni olevani laadukkaita ja kulut nousevat koko ajan. Eikä varsan hankintahinta lopulta pitäisi ostajalle se suurin ongelma olla vaan minusta jokaisen pitäisi ostaa se mieleinen, jonka haluaa, säästää ne rahat jostain muualta siihen.
”Toki hinnoissa on pelivaraa oltava hyvinkin, jos varsat eivät mene kaupaksi ja jotta voi sitten kasvattajan mieleiselle ostajalle tingata vähän hintaa. Olen itse aika tarkka siitä, että varsat pääsevät osaaviin tavoitteellisiin koteihin.”
Varsinkin tammojen parin ensimmäisen varsan kanssa se on Saaran mukaan hyvin olennaista – niiden urat määrittävät sitten tulevaisuudessa paljon varsojen menekkiä.
”Hienoja varsoja joutuu kyllä myymään halvalla, ja olisi kiva, kun niistä saisi omat kulunsa pois, jotta ihmiset uskaltaisivat astuttaa tammojaan rohkeasti. Kulujen noustessa niitä ei montaa voi kotiinkaan jättää, jos pelätään, että ne jäävät käsiin. Kuitenkin tyhjän tamman ruokkiminen se vasta kallista onkin! Saara Mäkinen muistuttaa.
Jukka Timonen
